Aikuiset leikkii ja perustelee

Mä oon aika yllytettävissä oleva ihminen. Ainakin jos on kyse jostain vähän hölmöstä asiasta. Olin tällä viikolla villasukkajuoksulla. Niin, juostaan siis hangessa ilma kenkiä, villasukat jalassa. Jos on ollut huono päivä, ni ei muuta ku baanalle! Lupaan että hymy nousee huulille.:) Edes pieni ojaan lumpsahdus ei haittaa. 

Se oli pirun kivaa ja sopivasti hölmöä! Tätäkin voi tarvittaessa perustella, jos joku on ahdasmielinen: Kyllä se kannattaa, koska parantaa ryhtiä, aktivoi jalanpohjan lihaksia yms. ..no ihan varmasti, sen verran on kintuissa "tuntemuksia" jo tosta muutamasta kilometristä.;) Mulla pääpaino oli kyllä täysin hauskanpidossa. Ei kai sitä kivaa pidä aina perustella? Vaikka on aikuinen? Vaikka sitä ehkä harrastaa myös viisi vuotiaat - toisenlaisilla perusteilla vaan? Njääh, aikuisenakin leikkiminen on ihan sallittua. "Toivotaan vaan, ettei kukaan nää." Sano avokki.:D

PS.

Yläkerran aula on muuten paria vuotaa vaille tepetoitu! Seinissä ja lattiassa on vielä maalattavaa, mutta hei, kyllä se tänä vuonna valmistuu.;)

Saako jo?

..odottaa hirmusesti kevättä? Eilen illalla ei tullut uni silmään ja suunnittelin kukkapenkkien laajennuksia. Ihan turhaa se kyllä on, en kuitenkaan keväällä tiedä mitä teen.. Selailin netistä myös uusia bikineitä, mut ei taida olla niidenkään aika vielä?

Eilen kuuntelin, että linnut visertää jo ahkerammin. Ja Elma-kissakin haluaisi ulos, mutta hienohelma tekee uukkarin ovella. Eihän sinne nyt voi mennä niin pitkään, kun maassa on lunta -vaikka kevättä onkin rinnassa. Lämmin muurin päällinen vie voiton, vielä.

Kevät-olon kunniaksi vaihdoin keittiön verhon. Siis sen yhden ainoan. Viime kerrasta on varmaan vuosi, ehkä kaksi. Siellä se nyt ryppysenä roikkuu, silittäminen ois menny jo liiallisuuksiin. Pitäis varmaan lahjottaa tai myydä verhopinot aktiivisempaan kotiin.

Entä saako, saako jo hihkua, kun meillä on ensi kesänä "häimiset"?♡! Joo! Me mennään naimisiin heinäkuussa.:) Musta siis tulee rouva, vaikka "mähän en mene ikinä naimisiin!" Niin ne ajatukset vaan muuttuu.;) Kevään aikana saattaa siis tulla kaikkea hömppä-juttua ja varmaan vähän sen jälkeenkin. Mut ihan vähän vaan.. Mä en oo mikään hää-ihminen, juhlia on kuitenkin kiva järkätä ja saatanpa noista tännekkin kirjotella.

Nyt kuitenkin ♥ Hyvää viikonloppua ♥ 

Kaapista kanan kohtaloon

Jos on hulluna kaappeihin, niin sitten vaan on. Ja sitte kohta tulen hulluksi, kun kaikki paikat on täynnä kaappeja. Viime viikolla (olikohan se viime viikolla?) tuli yksi lisää. ..mutku se oli soma ja makso vaa kuus ekee.. ..ja on niin iso auto, että senku viskaa kyytiin sen kummemmin miettimättä.. Tein nyt kuitenkin päätöksen, että jostain huonekalusta on luovuttava, ennen kun hamstraan yhtään lisää.

Ja sitten..

..onko ihminen hullu, jos kanoihin kiintyy niin kovin, että pitää itkua tihrustaa luopumisen hetkellä? Ansa, meidän syli-kana, pörrötukka, hönttiläinen lähti perjantaina paremmille jyvämaille. Sairastui, vaihtoehtoja ei ollut. Eniten riipaisi, kun poika kyseli "Missä Ansa on?" Ansa oli tietenkin myös lasten lemppari, kun oli niin kesy. Maatiaiset ovat enemmän sellaisia omissa oloissaan olevia ja touhuavia, ei niin erottuvia persoonia. Sellaset ehkä sopii mulle paremmin. Höntti kun on, minkäs teet.

Mielialat lautaselta

Teitä joitakin on kiinnostanut enemmänkin nuo meidän ruokamuutokset. Ajattelin kirjottaa nyt asiasta ihan oman postauksen. 

Vatsa on oikkuillut jo vuosia ja hermot ihan riekaleina. Ei kiva, ei kiva ainakaan kahden pienen lapsen kanssa. Viime vuonna olin viikon detox-kuurilla, ihan vaan puhdistus mielessä, mutta sepä puhdisti hermojakin! En sitte kuitenkaan pysyny mitenkään siinä ruokavaliossa kuurin jälkeen ja tadaa, hirviö is back. Mulla pätee myös ; "Mitä enemmän sokeria, sitä suurempi hirviö." 

Ennen joulua mulle tehtiin MSAS-analyysi, joka kertoi kehon ja suoliston voinnista. Ruokarajoituksia tuli perunan, vehnän, kauran, bataatin, lantun ja punaisen paprikan verran. Niiden tärkkellys "kuorruttaa" suoliston, joka niitä ei osaa käsitellä. Ja siitä voi sitten seurata monenlaista. Aminohapot oli pahasti puutteelliset, eli elimistö ei osaa hyödyntää proteiineja. Rakennus aineet kun puuttuu, ei ole tarpeeksi polttoainetta edes nukkumiseen. Tai kyllähän sitä nukkuu, mutta ei "oikeesti kunnolla". Siitä siis johtui loputon väsymys. Aminohappojen epätasapaino vaikuttaa aivoihin ja lihaksiin ja verenkiertoon ja ja ja.. Myös B6-vitamiini oli miinuksella, se vaikuttaa kuulemma suoraa mm.hermoihin. Hoitaja sanoi, että jos hänellä olisi B6 niin alhainen, istuisi hän vankilassa jonkun taposta.:D Tämän piikkiin laitan siis olemattomat hermot. Yli 90% endorfiineista tulee suolistosta, siitä siis pitää oikeesti huolehtia!

Mitäkö meillä sitten syödään. No, muiden perheenjäsenten kohdalla peruna yms ei ole kiellettyä, mutta useimmiten syödään koko perhe samaa pöperöä. Eilen tein uuniperunoita ja punajuuria. Mun mielestä punajuuri toimii tosi hyvin tossa! Täytteet oman mielen mukaan ja vähän salaattia kaveriksi.

Muusia on tehty kukkakaalista ja wokkiin heitettiin riisinuudelia. Uunikasvikset on meidän perheessä kovassa suosiossa, niitä tehdään usein. Risottoja, kaalilaatikkoa, pastaakin - tattaripastaa. Ihan siis perus settiä, pienillä muutoksilla. Ei se ole hankalaa, ku  siitä ei tee hankalaa.:) 

Ollaan myös syöty nyt enemmän kasvisruokia. Ihme ja kumma, mutta asiasta ei oo kuulunut mitään nurinaa.;) Kalaa ainakin kerran viikossa ja oon koittanut pitää sellaisen säännön, että jos jauhelihasta pitää jotain tehdä, niin ei useammin, kun kerran viikossa.

Olikohan siinä suurin piirtein kaikki? Kaikki tärkeimmät?

Tai ehkä se tärkein asia on, että olo on PALJON parempi!:)

Olkoon tämä myös tsemppauksena blogi-ystävälle ♥, ihan viimeistä kuvaa myöden. Tukka ei oo harjattu, meikkiä ei oo ja ei, EN tykkää laittaa tänne kuvia itsestäni!:D

Täällä ollaan

Oho. Kuukaus men, nii et hujahti. Oli joulut, oli uudet vuodet. Kummatkin vietettiin rauhallisesti. Nyt onkin arki ollu melkosta haipakkaa. Talon lämmitystä, kuuman veden kantoa lampaille ja kanoille, kaiken maailman lämppäreitten kanssa pelaamista. Onneksi näin kireitä pakkasia ei oo kovin montaa päivää putkeen.

Mutta kelit sikseen.. Meillä oli kova tavote jatkaa yläkerran remppaa, kun avokillakin oli useampi vapaapäivä. No arvaatte varmaan miten kävi? Noup, ei avattu ainuttakaan maalipurkkia. Siivottiin kyllä ja asennettiin yksi lapsiportti lisää. Suunniteltiin myös työjärjestystä, voidaan sitte parin vuoden päästä miettiä pysyykö suunnitelma edelleen samana. ;)

Vuoden alussa alkoi vähän toisenlainen remppa, nimittäin ruokaremppa. Hermojen kireys ja huono olo, hus pois se. Nyt on sanottu heipat vehnälle, kauralle, perunalle, bataatille ja lantulle. Tilalle uusia arkiruokia ja B6-vitamiinia. 

Hurraa ja kaikki voi varmasti paremmin!:)

Hyviä tammikuisia tuulia joka iikalle!

Se on Virtasen Onni

..kun kanalassa kiekumista harjoittelee! 

Mä oon unohtanu kokonaan kertoa, miten tipujen sukupuolet jakautui. Neljä kanaa ja kolme kukkoa oli tilanne kuoriutumisen jälkeen. Yksi tipu kuoli parin päivän ikäsenä ja toinen (löytyi aamulla kituvana) jouduttiin päästämään päiviltään jo tovi sitten. Jos näin nyt voi sanoa, niin onneksi ne oli molemmat kukkoja. Ei niitä kaikkia ois kuitenkaan voinu pitää. Nyt meillä on siis kymmenen kanaa ja O. Virtanen. Vanhat maatiais-rouvat ovat vielä omassa häkissään, mutta siirtyvät pikkuhiljaa isompaan parveen, kunhan Virtanen pääsee siihen ikään, että pitää akat ruodussa. Kukkoilun elkeitä on jo. Sydämen kuvat silmissä se jahtaa vanhaa Pehtooria ja onnettomia kiekumista muistuttavia ääniä saa  nauraa vedet silmissä. Hassua porukkaa..

Melkosta bloggausten tulvaa taitaa olla taas tää joulukuu, ajattelin vetäytyä lomalle, kuten viimevuonnakin ja tehdä tilaa "jouluhössötykselle".;) (Jos ei mitään hirmu tärkeetä nyt tapahdu.:D)

Hyvää joulun odotusta siis kaikille, jatketaan kotkotuksia muutaman viikon päästä! ❤

Kyl ny kelpaa

Klapien kuivauskaappi, vihdoin mulla on sellainen. Maailman ärsyttävintä, kun yrittää sormet ja varpaat kohmeessa sytytellä tulia ja puut on kosteita. Eih, ei syty! Nyt on sytytyspuut erikseen, jotka on KUIVIA! Pieni asia, mutta säästää aikaa ja hermoja.

 Hermot, kun otin puheeksi.. Ne kesti ihmeen hyvin, kun olin perjantaista sunnuntaihin yksin kauhukaksikon kanssa. En mä kyllä ihan heti uusintaa halua moisesta, vaikka lapsoset kiitettävästi olikin. :D Harvoin meillä sellaisia tilanteita onneks on. Nostan hattua kaikille yksinhuoltajille! Etenkin omalle ❤ äidille, meitä on kuitenkin viisi lasta. Huh huh, ei ois meikäläisen hommaa.

Sunnuntaina oltiin koko perhe taas koolla ja hämmästeltiin lumista maisemaa. On talvi vaan kaunis, kun se oikeasti näyttää talvelta.:)