sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kaapista kanan kohtaloon

Jos on hulluna kaappeihin, niin sitten vaan on. Ja sitte kohta tulen hulluksi, kun kaikki paikat on täynnä kaappeja. Viime viikolla (olikohan se viime viikolla?) tuli yksi lisää. ..mutku se oli soma ja makso vaa kuus ekee.. ..ja on niin iso auto, että senku viskaa kyytiin sen kummemmin miettimättä.. Tein nyt kuitenkin päätöksen, että jostain huonekalusta on luovuttava, ennen kun hamstraan yhtään lisää.



Ja sitten..




..onko ihminen hullu, jos kanoihin kiintyy niin kovin, että pitää itkua tihrustaa luopumisen hetkellä? Ansa, meidän syli-kana, pörrötukka, hönttiläinen lähti perjantaina paremmille jyvämaille. Sairastui, vaihtoehtoja ei ollut. Eniten riipaisi, kun poika kyseli "Missä Ansa on?" Ansa oli tietenkin myös lasten lemppari, kun oli niin kesy. Maatiaiset ovat enemmän sellaisia omissa oloissaan olevia ja touhuavia, ei niin erottuvia persoonia. Sellaset ehkä sopii mulle paremmin. Höntti kun on, minkäs teet.




18 kommenttia:

  1. Oi mikä kaappi! Tolla hinnalla ois lähtenyt minunkin matkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iskin silmäni siihen heti, kun astuin ovesta sisään. Hintalapun nähtyäni ei tarvinnu miettiä, ollenkaan..;)

      Poista
  2. Söpö kaappi. :) Voi pientä pörrötukkaa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin munki mielestä.:) Ansaa kyllä varmasti muistellaan täällä usein.

      Poista
  3. Aivan ihana kaappi!
    Ymmärrän hyvin, että Ansan lähtö ottaa koville♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun jotkut ymmärtää. ♡ Taitaa monia vaan naurattaa tälläset kanahullut akat.

      Poista
  4. Mikä ihana kaappi! <3 voi kananen.

    VastaaPoista
  5. Kaappi on symppis.

    Voi Ansaa :(
    Meillä on viimekeväisestä tipuparvesta kaksi kanaa, joista toinen on pikimusta. Maatiaisia ovat, mutta tämä musta kana käyttäytyy täysin muusta parvesta poikkeavasti. Joka kerta kun käyn kanalassa, nousee musta kana munintapesän päälle, tietäen että hellyn antamaan hänelle ruokaa muita ennen ;) Tämä kana huiteli ihan omilla teillään kesälläkin, parven ulkoillessa - kana saattoi tupsahtaa tähän pihaan, ihan yksikseensä - ja kukkuu usein iltaisin vielä yksin pihalla, muiden jo mentyä orrelle - tämä kana ei tunnu niin kauheasti välittävän muiden kanojen seurasta. Luulen, että tämä kana voisi löytää sydänystävän ihan muusta kuin itse edustamastaan lajista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut vaan on "erilaisia nuoria". Ansaan varmaan kiintyi niin kovin myös siksi, kun vaati enemmän huolenpitoa. Päätin kyllä jo aikasemmin, että meille ei tule enää silkkejä. Liiallinen jalostus ei vaan sovi kanoillekkaan.
      Kanojen kuuluu vaan olla kanoja ja pystyä tekemään kanoille kuuluvia asioita!

      Siellä, mistä hain ensimmäiset kanat, oli pupu kaakattajien joukossa. Se oli jopa kerran hypännyt orrelle nukkumaan kanojen kanssa.:D Oliskohan se ratkaisu teidän "erakolle"?:)

      Poista
  6. Lepää rauhassa Ansa ♥
    Kyllä muakin rupes itkettään kun soitit ja kerroit Ansan kohtalosta.... :( Eläin on aina eläin. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♡ ...välillä ois helpompaa, ku eläin olis vaan eläin, eikä ♡eläin♡.

      Poista
  7. En yhtään ihmettele ikävää ja surua; ja samaa mietin juuri niiden lampaidenkin osalta. Villa Idurin blogista olen lukenutkin siitä synkästä tilasta, jonka syksy tuo tulleessaan, kun lampaiden on aika lähteä.

    Voi että. Yritän kirjoitaa jotain fiksua, mutta ei mulla pää toimi nyt ollenkaan; oon kuudetta päivää influenssassa, ja olin tuossa neljä päivää putkeen kovassa kuumeessa. Ihan kuin toinen aivopuolisko olisi jäänyt sille tielle... ;)

    Hengessä ollaan kuitenkin, ja kaappi on mahtava löytö! Kylläpä olisin minäkin sen ottanut mukaani, jos vain tilaisuus olisi tullut vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan mä ihailen niitä, jotka pystyy oman lihan kasvattamaan. Se "liha" on kuitenkin elänyt hyvän elämän. Mä en pysty syömään ollenkaan enää lammasta. En sen jälkeen, kun omat ladyt tuli.

      Voi ei! Koitahan nyt rauhassa parannella ittees ♡, toivottavasti tauti ei käy koko perhettä läpi.

      Poista
  8. Söpönen kaappi, ois lähtenyt munkin matkaan :) Voihan Ansa :( Meillä on maatiaisia, mutta kyllä sitä välillä on sellaisia "persoonakanoja", joiden menetys harmittaa enemmän kuin muiden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan niillä kaikilla se oma persoonansa. Toisilla suurempi, toisilla pienempi. Ehkä lapsien takia suree vielä enemmän.. Onneksi täällä kuitenkin rapsuteltavia riittää.:)

      Poista
  9. Jos on kaappihullu niin on kaappihullu ❤ Täällä kirjoittaa toinen kaappeihin hurahtanut. Ymmärrän että Ansan poismeno ottaa koville, olisin varmasti kiintynyt yhtälailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuntuu ettei niiden kohdalla mikään riitä! Jos totta puhutaan, niin mä en kyllä osannu edes ajatella, miten kovin kanoihinkin kiintyy. Paljon on eläimistä iloa, mutta niin on myös huolta ja surua.

      Poista