Harrastuspaineita?

Lauantaina Koivurannan porukka oli meillä saunomassa ja istumassa iltaa. Puhuttiin Nannen kanssa molemmilla mielessä pyörineestä aiheesta. Harrastuksista, lähinnä koira -sellaisista.

Itellä on aina ollu ajatuksena, että harrastus ois vaan hauskanpitoa ja yhteistä tekemistä koirien kanssa. Yht´äkkiä käynki agility treeneissä kahtena päivänä viikossa, tai jopa kolmena! Mielessä pyörii kisakentät ja mietin monta päivää, jos joku meni treeneissä mönkään. Vähän niin ku iteltäni "salaa" se  kiva harrastus on muuttunu tavotteelliseks. 

Myös perheen yhteinen aika jää tosi vähäselle, ku avokin kanssa sanotaan moikat ovella ja taas mennään.

Kohta on taas pieni vauvaki talossa, ni nyt on varmaan hyvä hetki vähän rauhottaa arkea. Päätin siis, että harrastus pidetään hauskana ja kisoihin voidaan joskus mennä, jos siltä näyttää ja tuntuu. Eilisissä treeneissä Esko meniki sitte tosi hyvin. Varmaan vaistos ettei oo enää mitään "paineita". :D

Keskitytään kesällä sitte vaikka enemmän kasvimaalla kyykkimiseen.:)

Tämmöstä nyt tänään, ens viikolla saatte (toivottavasti) vähän kuvamatskua kuistista, jos se tapetti vihdoin ja viimein suvaitsis saapua!

Psssst..

Mikä on pyöreä?

Kädet hakeutuvat siihen monesti päivässä..

Se kasvaa..

Se on jännittävä.. 

Ja lopulta se katoaa! (toivottavasti)

No se on mun masu!:)

Meille on tulossa juhannus-vauva <3 ja nyt uskaltaa jo melko turvallisin mielin olla, ku puoliväli ylitetty.

Hui, on tää taas jänskää!:)

Emännöitymässä(kö?)

Meitä on huvittanu viime aikona mun muuttuminen. Tai aikuistuminen? Tai asioiden tärkeysjärjestyksen muuttuminen?

Ennen mulla pysy jauhot visusti pusseissaan siihen saakka, kunnes ne sai heittää roskikseen vanhentuneena. Nykyään meillä on pelkästään ite leivottua leipää ja mussutan jotain piirakkaa lähes päivittäin.(Alkaa muuten näkymään pikkuhiljaa persuuksissa!:D)

 Oon innoissani, ku oon saanu YHDEN pelargonian säilytettyä talven yli. Ja suunnittelen jo täyttä häkää kevään kylvöjä.

Kanojen hoito kuuluu tietenki arkeen ja avokki saa iltasin aina kuulla jokasen kanan kuulumiset oikeen pitkän kaavan mukaan. Eilen aloin iteki nauraa kesken kertomuksen ja totesin että "joopa joo, sua varmaan kiinnostaa ihan hirveesti.":D

Päivän kohokohdat koostuu nykyään vähän eri asioista, ku vielä muutama vuos sitte.

Nyt kun otin puheeksi mun suunnitelmat eteiseen sijotettavasta kierrätyspisteestä, ni muututtiin jo ihan hysteeriseks.:D Ja avokki käski painaa jarrua.

..mutta äiti on aina sanonu, että pitää kierrättää..

Ku on päivät marakatin kanssa kotona, ni on aikaa miettiä arjen asioita.

Ehkä musta on siis tulossa varsinainen maalaistalon emäntä.

Mut haittaaks se??