tiistai 25. helmikuuta 2014

Harrastuspaineita?

Lauantaina Koivurannan porukka oli meillä saunomassa ja istumassa iltaa. Puhuttiin Nannen kanssa molemmilla mielessä pyörineestä aiheesta. Harrastuksista, lähinnä koira -sellaisista.


Itellä on aina ollu ajatuksena, että harrastus ois vaan hauskanpitoa ja yhteistä tekemistä koirien kanssa. Yht´äkkiä käynki agility treeneissä kahtena päivänä viikossa, tai jopa kolmena! Mielessä pyörii kisakentät ja mietin monta päivää, jos joku meni treeneissä mönkään. Vähän niin ku iteltäni "salaa" se  kiva harrastus on muuttunu tavotteelliseks. 


Myös perheen yhteinen aika jää tosi vähäselle, ku avokin kanssa sanotaan moikat ovella ja taas mennään.


Kohta on taas pieni vauvaki talossa, ni nyt on varmaan hyvä hetki vähän rauhottaa arkea. Päätin siis, että harrastus pidetään hauskana ja kisoihin voidaan joskus mennä, jos siltä näyttää ja tuntuu. Eilisissä treeneissä Esko meniki sitte tosi hyvin. Varmaan vaistos ettei oo enää mitään "paineita". :D


Keskitytään kesällä sitte vaikka enemmän kasvimaalla kyykkimiseen.:)

Tämmöstä nyt tänään, ens viikolla saatte (toivottavasti) vähän kuvamatskua kuistista, jos se tapetti vihdoin ja viimein suvaitsis saapua!





4 kommenttia:

  1. Hauskat kuvat koirulaisista! :) On kyllä hyvä, jos harrastuksia ei ota liian vakavasti ja niissä pysyy sellainen kiva tekemisen meininki. Luin jostain eläinlehdestä, että kissojenkin kanssa voisi harrastaa agilitya! Sellainen vasta hupaisaa touhua voisikin olla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän agilitya voi varmaan harrastaa periaatteessa minkä eläimen kanssa tahansa, ku motivointi ja palkat on kohdillaan. Mun vanha ja ahne kissa pujotteli sujuvasti kepit, ku oli nakkipaloja kädessä. :D

      Poista
  2. Varmasti oikea päätös, kaikkien osapuolten kannalta!! Itselläkin siintää tulevaisuuden mielikuvissa huippu tokokoira - mutta minkä ihmeen takia...?! Jimin tullessa mulle päätin että harrastan kyllä, mutta en kisaa, koska usein se siinä kohtaa menee liian vakavaksi. Touhun pitäis kuitenkin olla hauskaa sekä koiralle että omistajalle. Ja etenkin siis sille koiralle.
    Oleks muuten lukenu tän tekstin "Burnout koiraharrastuksista", aikamoista tekstiä....
    http://www.dogsports.fi/index.php/component/k2/item/956-burnout-koiraharrastuksista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenki se nälkä vaan kasvaa syödessä ja koko pääpointti katoo. Onneks se saattaa muistua mieleen! Se ennalta suunnittelu on varmaan kaikkein pahin juttu. Miettii etukäteen mitä kaikkea pennun tulee isona osata, vaikka ei oo vielä edes mitään käsitystä sen kapasiteetista! Plah, mä laitan ne ajatukset nyt roskapönttöön ja menen viikko kerrallaan, kunhan kaikki, myös koirat on tyytyväisiä. ..täytyy käydä lukasemassa..

      Poista