..samassa paketissa!
On kuulkaas uskomattoman voimakas tahto melkein 10-kuukauden ikäsellä nuorella neidillä. Huh huh, sanon minä!:D
Isoveikan uhmat on ollu varmaan vaan esimakua. Kauhun sekavin tuntein odotellaan, mitä meijän pikku nupusta kasvaakaan.
Ollaan tultu siihen lopputulokseen, että 8 kuukautta on sellanen rajapyykki. Sen jälkeen tahtoa riittää, vaikka muille jakaa!
Täytyy sitä tosin ollaakkin, ei muuten pärjää.
Osaa hän edelleenkin olla myös ihana ja vallottava "Hangon keksi".
Varsinkin sen jälkeen, kun on saanu sammutettua isoveikan piirretyt.
Huomaatte varmaan, että hän on ihan tosi tyytyväinen itseensä.
Jos on vieraita näkemässä, ollaan oikeen pikku mussukoina.
Mutta kun ollaan vaan äidin kanssa kotona, kasvatetaan sarvet päähän.
Ja levitetään sanomalehdet - uudestaan..
..Isoveikka on muuten vaan vähän pöhkö..:D
Mummi, eli oma äitini kyllä sanoi, ettei olis omena kovinkaan kauas puusta pudonnu. On tainnu jäädä ihan suoraa oksan alapuolelle.
Viimisessä kuvassa siis minä - kilpaa säihkytään auringon kanssa.
Mites teillä muilla? Pitääkö päivänsäteet arjen aktiivisuustasosta huolta?