Kuinka tästä talosta tuli meidän koti

 Jaana, Ihana talo maalla blogista heitti haasteen jo jokin aika sitten, mutta nyt vasta sain aikaseksi. ..piti ottaa kuvia tätä postausta varten, mutta nyt mennään vanhoilla kuvilla, tai koko tarinan kertominen siirtyy kaaaaaus..

Tähän taloon muutto ei ollut ensikosketus omakotitalon omistajuuteen. 2009 ostettiin pieni rintamamiestalo naapurikaupungista, joka rempattiin katosta lattiaan, asuttiin hetki ja sitten myytiin. Vähän ehkä yllättäen..

Paikkakunta vain oli väärä, eikä viihdytty. "Salaa" selailin myynnissä olevia taloja ja sitten löyty ilmoitus, joka herätti mielenkiinnon, vaikka kuvat olivat tosi suppeat. Lähdettiin kaverin kanssa ajelulle, katsomaan missä talo tarkalleen ottaen on ja miltä se näyttää. ..talohan oli mökkikäytössä, niin uskaltauduttiin pihaan asti ja kohta jo kurkittiin ikkunoista..:D Paljoa ei ikkunoista nähnyt, kun ovat sen verran korkealla, mutta kuitenkin tarpeeksi. Nimittäin leivinuunin ja pönttöuunin verran!

Navetan ikkunasta pilkotti verstas, joka oli tietysti avokin mieleen.

Taloa myivät omistajat, ilman välittäjää. Heille sitten soitto, koska taloon pääsisi ihan sisälle asti.

Vastassa oli mummolan tuoksu, vinot lautalattiat, ihanat tulisijat ja TAAS remontti! Mutta me oltiin heti varmoja, täällä me halutaan asua!

Kauppojen onnistumisessa oli monta mutkaa. Vanha talo piti myydä ja tämän talon myyjät akoivatkin miettimään, haluavatko kuitenkaan luopua paikasta. He päättivät, että kaupat tulee, jos me ostetaan, muuten myynti-ilmoitus poistetaan.

Heinäkuussa 2011 oltiin ensimmäistä kertaa tämän talon pihassa ja lokakuussa meillä oli avaimet kourassa. ..vanhalla talollakin oli jo uudet omistajat..

Loppuvuosi meniki taas pensseli ja vasara kädessä. Asuinkerros saatiin jouluksi siedettävään kuntoon. (..ja edelleen puuttuu esim. listoja sieltä täältä..:D)

Paljon ollaan vanhaa säilytetty ja "palautettu". Esim. keittön lautalattia oli purettu -90 luvulla. Joku on myös kovalla vaivalla hionut lattioista maalit pois ja me vedettiin taas kunnon kerrokset päälle.

Rankimman remppakohtalon koki talon kuisti. Se oli vajonnut jo niin paljon, että muuta järkevää ratkasua ei ollut, ku totaalinen purku. Vaikka uus kuisti on ihana ja käytännöllinen, niin silti tulee jotenkin surku, kun vanhoja kuvia kattelee.

Kyllä tää vaan on se unelma-koti, tai unelma-paikka. Talon lisäksi iso piha ja navetta on mahdollistanu monta haavetta. ♥

Koitan joskus tehdä oman postauksen talon historiasta, nyt mulla on meinaa kirja, josta sitä lukea!:)