Kuvei

Kyllä, meillä oli taas kuvaaja kotona, kun pikka--mees täytti vuosia.

Vaikka se maksaakin jonkun verran, niin meinaan saman toistaa vuosittain, mikäli kukkaro antaa myöden.

Yllätys, yllätys, melkein kaikissa kuvissa on myös joku eläin. 

Kuuluuhan nekin perheeseen. ♥

Tällä kertaa kuvauksen hoiti Mirka Both Photography ja pidän kyllä kovasti hänen kuvien tyylistä, sekä fiiliksestä.

Ei mulla muuta, kasa kuvia vaan..:)

Joulua Murenan verran

Joulutus alko eilen. Oltiin Nannen kanssa naapurikaupungissa Salossa, Herkku ja lahja Murenan ihanassa puodissa. Siellä pidettiin lähialueen bloggareille joulun avajaiset. 

Jos paikka ei ole tuttu, niin hop, hop! Nyt suuntaatte Salon torin varteen ostoksille!
Saatte marraskuun ajan kaikki sisustustuotteet -10%, kunhan hihkasette blogin nimen kassalla.:)

Murenasta löytyy älytön määrä lähi-luomu-herkku-nams-mums-ruokia ja sisustustavaraa. Mekin päästiin maistelemaan monia herkkuja ja omenaglögiä ois voinu juoda aina vaan lisää!

 Vaikka kauppa on melko pieni, niin ei kannatta edes ajatella pystyvänsä selviytymään yhdellä reissulla. Tuotteita on melkonen määrä!:)

Lähtiessä oli pakko vielä napata kuva näyteikkunasta, jossa oli tonttujen piparkakkukylä.

Tällä kertaa matkaan lähti pastaa (sitä on hehkutettu niin paljon, että pakko koittaa!), chili-inkivääripirskotetta, valkosipulin kynsiä ja traktorimuotti.

Meillä asuu tällä hetkellä sellanen "kakkooi"-intoilija, ni pitäähän niitä löytyä sitte piparinki muodossa.

"Joulutusta on nyt hyvä jatkaa, ku maakin on valkonen."

Sanoo Vieno.:)

DIY lintulauta

Hiekkaa piti lapioida, mutta tähän se homma sitte taas meni. Mut hei, on mulla nyt sentään uus lintulauta!

Vanhaa olis pitäny korjata, kun tikka hakkasi siihen viime talven aikana tintin mentävän kolon.

Tätä ei tikka ihan äkkiä riko! Toi on varmaan jonkun lampun aihio? Navetasta sekin löytyi. Alle vaan ruosteinen purkki ja pätkä köyttä, valmis!

Enää puuttuu siemenet ja tintit. Mitäköhän ne tuumaa, ku hirsimökki vaihtunu gimallukseen?

Syksyn väreihin

 ..sointuu tällä hetkellä moni asia.

 Esimerkiksi alla oleva kirja, mun uus paras kaveri!

On siis melko uhman täyteistä tässä huushollissa!

Kirjassa sanotaan mm. 

"2-3 vuotiaiden ja heidän vanhempiensa välillä syntyy pieniä konflikteja joka kolmas minuutti ja isompia konflikteja kolme tai neljä kertaa tunnissa."

Ja kyllä!!! Niin se asia on.. Välillä rauhallisena pysyminen tuottaa melkosia vaikeuksia ja pinna on niiiiin kireellä. 

Seuraavassa käänteessä saa tota pientä, raivostuttavaa hirviötä nauraa, kun kysyy "onko suusta tulossa taas uusi hammas?" 

Johon saa vastauksesi "määääää!" 

..raukka luulee, että sinne on tulossa lammas..

 Huomaattekos, uhma oikeen huokuu! (ainakin mun mielestä)

Tasapainona meillä kuitenkin on maailman kiltein vauva, jonka kanssa on äärest vaivatonta.

..myös lampaat on kilttejä ja ihania edelleen..;) 

Ja vieläpä meinaan teille vinkata ihan älyttömän hyvästä punajuurikeitosta! Ohje on täältä .. Kaveriks vielä tuoretta leipää, ni nam! Jopa avokki piti, vaikka sillä onkin nenä rutussa, kun kuulee sanan "sosekeitto". 

Mutta täällä uhma-taisto jatkukoon, palaillaan..

Omppuja massuun ja pihkaa nassuun

Nyt on omppusavotta tehty. Tuli hilloa, sosetta, mehua, piirakkaa ja sämpylöitä.

Suurimman "työn" teki kyllä ehdottomasti ladyt! Sen ku vaan tiputtelee omppuja puusta, sinne häviää..

..myös kärhöt.. khö khöm!!

Pampulaiset saavat nykyään ulkoilla myös meidän (aidatussa) pihassa, mutta vaan ja ainoastaan valvovan silmän alla. Katoaa muuten melko äkkiä kaikki kasvusto!

Hyvin myös jo tietävät kuka on "heidän tyyppi", ei tarvii ku kerran huutaa, ni ladyt tulee perään minkä kintuistaan pääsee. <3

(..ihan ku juttu taas hivuttautuis pelkkiin lampaisiin???:D)

 Nyt siihen pihkaan, joka pelasti mun maailman! 

Oon käyttäny jo vuosien ajan kortisonirasvoja, kun ihottuma alkaa ilmestymään kasvoihin. Aina on lääkärit vaan uusineet reseptin, kun ongelmasta menen valittamaan.

Vaan eipä tule enää tuubin tuubia mitään kortisonia!

Tervaa ja pihkaa nassuun, ni johan tapahtuu! Arvatkaa vaan ottaako päähän, etten oo ennen edes miettiny mitään luonnontuotetta tähän vaivaan. 

Tätä samaa salvaa voi käyttää moneen muuhunkin, suosittelen tutustumaan!

Haasteena 7 rakasta esinettä

Pilviraitilta tuli haaste, jossa pitäisi kertoa seitsemän rakkainta esinettä. Mulla on paljon rakkaita tavaroita ja oon aika huono luopumaan ylipäätään mistään, myöskään vähän vähemmän rakkaista.

Tässä nyt kuitenkin muutama..

1. Makkarin vanha kaappi. Se löytyi edellisen talomme autotallin perukoilta. Eipä ollu edelliset asukkaat arvostanu talon rakentajalle kuuluuvaa vanhusta.

Kovia on tämäkin kaappi kokenut, kun on siirtolaisten mukana tullu Kanneljärveltä.

2. Työhuoneen pöytä, joka on synnyinpaikan vanhasta kunnanvirastosta.

3. Vanhat tuolit, etenkin nämä mamman vanhat, jotka setä on maalannu aikoinaan ihanan värisiksi.

4. Mummilta saadut kukkaruukut, jotka on ollut jo hänen äidillään. Tällä hetkellä ne on aika vähän käytössä, koska pelkään että toi pikka-mees huitasee ne pöydältä alas. Vaikka ne on "vaan kukkaruukkuja", ni silti niillä on mulle hirmusti tunnearvoa.

5. Keinutuoli, joka on saatu avokin isovanhemmilta. Siinä on keinuttu PALJON! ..välillä otettu pienet torkutki vauva sylissä..:)

6. Vanhat radiot. Kummitädin edesmenneen miehen keräilemät radiot majailevat nykyään meillä. Yksikään niistä ei toimi, mutta väliäkös sillä.

7. Kielo-lasit löyty Kaikulan kesäkirppikseltä ja ne on mun mielestä vaan niin hienot! Kaikki kahdeksan sieltä ostin ja toivottavasti vastaan tulee joskus lisää!

Kerranki sain aikaseks tartuttua johonki haasteeseen, jee!:) Ja haasteen laitan eteenpäin seuraaviin blogeihin:

Elämää Koivurannassa

Kaikulanrinne

Vuohenlinnan väki

Vuodenaikatalo

Pihlajapolku 8

mää-mää-mää-mää

Ette kyllä usko, mut meille muutti eilen neljä lammasta!! Juu-u!! Kyllä!!

<3 <3 <3 <3

Ehkäpä avokki heltys, nähtyään pikka-meehen halivan ja pusivan lampaita, kun oltiin käymässä Piian luona, joka siis pyörittää Eläinsuojelukeskus Tuulispäätä .

Piian kautta nämä ladyt tulikin, kun ei itellä ollu tilaa enää neljälle uudelle määkijälle.

Teurastaja oli seuraava vaihtoehto..:(

Mut nyt ne on täällä! ..pari mutkaa kyllä oli kuljetuksessa, kun trailerin luukku oli auennut kesken matkan ja lampaat paino pellolle..:D Siellä me pönötettiin porukalla ja odotettiin tutun paimenkoiraa apuun.

Lampaat saatiin aitojen sisäpuolelle just ennen pimeetä. Huh ja puh, mutta pääsipähän heti oikeen kunnolla "lammas-farmarin" saappaisiin.

Mutta nyt me jatketaan tutustumista daamien kanssa. Eskoki on istunu teatterin katsomossa koko päivän.:)