..sointuu tällä hetkellä moni asia.
Esimerkiksi alla oleva kirja, mun uus paras kaveri!
On siis melko uhman täyteistä tässä huushollissa!
Kirjassa sanotaan mm.
"2-3 vuotiaiden ja heidän vanhempiensa välillä syntyy pieniä konflikteja joka kolmas minuutti ja isompia konflikteja kolme tai neljä kertaa tunnissa."
Ja kyllä!!! Niin se asia on.. Välillä rauhallisena pysyminen tuottaa melkosia vaikeuksia ja pinna on niiiiin kireellä.
Seuraavassa käänteessä saa tota pientä, raivostuttavaa hirviötä nauraa, kun kysyy "onko suusta tulossa taas uusi hammas?"
Johon saa vastauksesi "määääää!"
..raukka luulee, että sinne on tulossa lammas..
Huomaattekos, uhma oikeen huokuu! (ainakin mun mielestä)
Tasapainona meillä kuitenkin on maailman kiltein vauva, jonka kanssa on äärest vaivatonta.
..myös lampaat on kilttejä ja ihania edelleen..;)
Ja vieläpä meinaan teille vinkata ihan älyttömän hyvästä punajuurikeitosta! Ohje on täältä .. Kaveriks vielä tuoretta leipää, ni nam! Jopa avokki piti, vaikka sillä onkin nenä rutussa, kun kuulee sanan "sosekeitto".
Mutta täällä uhma-taisto jatkukoon, palaillaan..
Ihana uhmaikäinen, ihan valmiina Halloween kemuihin! ♥ Ja ihana kummitustytsy!! ♥
VastaaPoistaP.S. Tota punajuurikeittoa mäkin aion testata!! :)
On, hän on varsin mukava..:D
PoistaKokeiles oikeen juu! Mun makuhermoihin passas niin hyvin..:)
Ihana porraskuva ja värit <3
VastaaPoistaIsot, vanhat puut on kyllä mahtavia syksyllä!:) ..niiden kaikkien lehtien kärrääminen ehkä vähän vähemmän mahtavaa..
PoistaKieltämättä aiheuttaa sosekeitto tämmöisessä lähes kasvissyöjässäkin nenän varren ryppyyntymistä, ajattelen aina sitä, että sitten sitä tulee niin paljon, että sitä syödään viikko ja vaikka se ensimmäisenä päivänä maistuukin hyvältä, toisena päivänä tulee jo mieleen vauvanruoka ja sairaalaruoka. Keitot olisivat kyllä hyvää ruokaa ja niitä kannattaisi kukkaronkin vuoksi suosia, mutta en ole kyllä koskaan rakastanut keittoruokia, ehkä sekin on joku koulutrauma.
VastaaPoistaSietokykyä sinne ja rapsutuksia kaikille tasapuolisesti, kyllä se siitä ohi menee, se uhmuus. Ja mitkä ihanat lampaat kärhöjä mutustamassa, teillähän on siellä kohta kokonainen eläintarha, voitte periä pääsymaksua portilla.
Nyt kuules punajuurta koneeseen! Tää on kaukana sairaala- tai vauvaruoasta..:) ja oli ehkä jopa parempaa vasta seuraavana päivänä.
PoistaRapsutukset viedään perille ja pääsymaksu vois olla kova juttu! ..voisinkohan jäädä sillä "liksalla" ikuisesti kotiin?
Uhmaikä on tuttu seuralainen täälläkin, tosin en usko, että se meidän pikkuihmisellä on edes lähellekään sieltä pahemmasta päästä. Saanen kiittää onneani tai sitten se on vasta tulossa, mutta varsinkin niitä pieniä riitoja on kyllä ihan jatkuvalla syötöllä. Teidän vauva on muuten hämmentävän saman näköinen kuin meidän tytsy oli tuon ikäisenä. Vai muistuttaakohan kaikki vauvat vaan toisiaan?
VastaaPoistaMeidän pienellä miehen alulla uhma on JÄÄTÄVÄ! Onneks sinne tänne sattuu "helpompiakin" päiviä, mutta pääsääntösesti meillä asuu hirviö. Vauvana oli oikeinki kiltti ja nyt vähän pelottaa, kun typykkä on vieläkin kiltimpi! Mahtaakohan siitä tulla sitte mega-hirviö? Toi kirja oli kyllä tosi hyvä ja monessa kohtaa tuntui, ku olis omasta arjesta lukenut.
PoistaHmm.. Ehkä heillä on jotain samanlaisia piirteitä..:)
Naurettiin miehen kanssa tuota uhmamääritelmää; juuri näin - ja välillä tuntuu, että minuutin välein..!! ;D Minne katosi se pallero, joka kulki perässä ja teki kaiken niin kuin äiti sanoi - miellyttäen äitiä ja isää kaikin tavoin…? On se vaan lapsen kasvu aikamoinen prosessi; ja prosessi on tosiaan sekin, että pysyy siinä itsekin perässä ja yrittää ymmärtää ;) Pian tuo uhmaikäinen saapuukin kotiin mummon hoidosta, ja siellä kun hän on miellyttänyt mummoa koko päivän, tietää, miten perjantai-ilta tästä eteenpäin kulkee :D
VastaaPoistaOn se pienen ihmisen kehitys kyllä monen itku-potku-raivarin takana! Tätä menoa tosta meijän mukelosta tulee ihan TOSI kehittynyt!:D tasapuolisuuden vuoks kaiken kiukun vois jakaa muillekin, ku äitille ja iskälle. ..vai jäisköhän sitä ilman hoitajia..?
PoistaUhmaikää seuraakin mukavasti sellainen 6-vuotiaan itsenäistymisvaihe, jolloin vanhemmat on ihan tyhmiä eikä tajua ja toisena hetkenä vanhemman syli on kuitenkin paras paikka. ;)
VastaaPoistaOnneksi hyvät hetket tuntuu sitten sitäkin parhaimmilta, kun kestää noita uhmia ja kiukkuja.
Iskän ja äitin tyhmyyttä odotellessa! ..muistan kyllä itekin, ku ala-aste ikäsenä suutuin iskälle jostain ja otin kopiokoneella 100 kopiota paperista, jossa luki "iskä on vammanen apina"!:D ja voin kertoo, että sillon tollasella koneella meni melkonen tovi sataan kopioon.. Toi taitaa olla suurin uhmakas teko, jonka iskää kohtaan uskalsin lapsena tehdä..:D
PoistaUhmaa on meilläkin ilmassa. Nuorin on 2,5 ja todella koettelee hermoja useasti päivässä. SAmoin kyllä meidän kahdeksan vuotias osaa olla erittäin vaativa ja vaikea. Se saattaa olla niin, että uhma alkaa kahden vuoden iästä ja kestää aina sinne 15-v korville saakka. Olen muuten ensimmäistä kertaa blogissasi. Jäin lukijaksi, koska pidän jutuistasi ja kuvistasi.
VastaaPoistaApua, toivottavasti meille tulee joku rauhallisempi kausi enne murkkuikää! Tai alkaahan jossain vaiheessa sitten yökyläilyt, koulut yms. Ettei kellon ympäri tarvii tapella..
PoistaTervetuloa lukijaksi ja kiva kuulla, että pidät!:)
Herttinen! Mehän käydään viikoittain teidän naapurista hakemassa maitoa. Tutun näköinen torppa kuvissa :)
VastaaPoista-Pappadiippa
Niinkö?? Pieni on maailma!:) asutteko jossain nurkilla?
PoistaKotoisin olen Pyölistä, nykyään Ypäjällä. Sydämeltään somerolainen edelleen ;)
Poista