Muutama kuva kodista, heti kauppojen teon jälkeen. Kohta tulee kaks vuotta siitä, ku saatiin unelmiemme talon avaimet käteen.
Se oli kyllä monesta kiinni, että kaupat saatiin toteutumaan. Ensinnäkkin vanha talo piti saada myytyä. Se ei siis edes ollut myynnissä, ku törmäsin tämän talon myynti-ilmotukseen. Käytiin ystävän kanssa salapoliisi retkellä, kurkittiin ikkunoista sisälle ja lampsittiin pitkin pihaa. (jep, törkeitä oltiin, mutta en vaan malttanu!) Ilmotin sitte avokille heti, että "kyllä, sinne meidän nyt vaan on muutettava!" Mentiin tietenkin sitte yhdessä taloa katsomaan. Kun avattiin keittiön ovi, tuli puuhellan lämmin hönkäys vastaan. Se tilanne on syöpyny johonki tosi syvälle pää koppaa ja sillon miettisin, että kuolen jos ei saada tätä paikkaa!:D
Ei muuta ku juuri rempattu talo myyntiin. Pankinjohtaja ei jaksanu uskoa et saatais se myytyä niin pian, että kaupat uudesta talosta onnistuis. Hah, viikko kului ja talo myyty!
No sitte talon myyjät alko vähän epäröimään myymistä. (APUA!) Kuitenki tekivät sellasen päätöksen, että jos me ostetaan niin myyvät, muussa tapauksessa ottavat ilmotuksen pois.
Taloa myi siis perikunta, joilla talo oli mökki-käytössä ja halusivat siihen vakituiset asukkaat.
Uskon että päätös myymisestä on ollu raskas, tila on ollu alusta asti heidän suvulla. Ja selvittelin talon historiaakin vähän.
10 nuorta miestä lähti aikoinaan Vuoksenrannasta ja päätyivät ostamaan täältä Kaurakedosta vanhan kartanon ja PALJON maata. Pikkuhiljaa rakennettiin kullekkin oma tupa, ostetuille maille. Löysin netistä vanhoja lehtikirjotuksia, joissa nää nuoret miehet lähettivät terveisiä ja kuulumia Vuoksenrantalaisille. Oli aika hauskoja.:)
(Kuvien laatu on aivan peestä, mut näkeehän niistä oleellisen.)
Ekana päivänä ihmeteltiin uutta kotia ja keitettiin soppaa.
Tää kuva on tältä päivältä. Makkarasoppaa ja omatekemää pannuleipää. Siitä tää muistelu alko, oli pakko kaivaa kaapista samanlainen lautanenkin ku pari vuotta sitte.
<3 Yhtä onnellinen siis olen edelleen meidän kodista <3
Vanhat talot, joilla on tarina takanaan, ovat ihan parhaita. Sellaisen kun joskus sais itsekin kodikseen. On teillä kodikkaan näköistä! Onko tuo kana rekvisiittaa vai asustaako teidän pihapiirissä niitäkin?
VastaaPoistaToi osto hetken staili ei oikeen ollu kodikas, liikaa puuta mun makuun! :D voi kyllä, meillä asustaa kuusi kanarouvaa. :)
PoistaOli varmasti hyvä päätös perikunnalta myydä talo teille, kun olette remontoineet sitä niin hyvällä maulla. :) Mulla ei kyllä meidän talosta syntynyt sellaista pakko saada-fiilistä ekalla näytöllä. Meidän nykyinen talo oli eka jota silloin käytiin katsomassa ja sen jälkeen katsastettiin vielä muutama muu. Vaihtoehdot karmeni kerta kerralta, kun haettiin remontoitavaa taloa pienen budjetin takia, ja lopulta tämä eka vaihtoehto alkoi tuntua oikeastaan hyvältä. Taidettiin käydä katsomassa taloa 3-4 kertaa, kunnes lopulta tehtiin tarjous. Rakkaus taloon on syntynyt nyt vasta parin siinä asutun vuoden aikana. Ei siis ollut rakkautta ensi silmäyksellä. :D
VastaaPoistaNiin mäki toivon, että ovat tyytyväisiä päätökseensä. Sama kai se on missä vaiheessa rakkaus ja kodin tuntu syntyy. :)
PoistaOn teiän koti kyllä kokenut aikamoisen muutoksen!! Näistä kuvista sen oikein huomaa, vaikka käytiinhän mekin sitä muutamaan otteeseen katsomassa ihan alkuperäisessä kuosissaan.
VastaaPoistaTykkään teiän talosta ja pihapiiristä ihan mielettömän paljon! Tulee aina sellainen "rauhallinen" fiilis kun tulee teille. Kodikas olo. Ei haittaa vaikka koiratki hyörii ja pyörii ympärillä, rauhallinen fiilis säilyy!! Varmaan sit niinku Jing & Jang teidän kodissa kunnossa! :)
Niinhän se on, vaikka toisaalta aika pitkälle on pötkitty vaan maalaamalla. Mä oon itekki miettiny et varmaan kaiken tän hirviö-lauman keskellä kaipaa kuitenki rauhallisen ympäristön.:D
Poista