Pannu love

Kuinka iloiseksi ihminen voi tulla pienestä, vanhasta kahvipannusta? No niin iloiseksi, että itseäkin huvittaa. Monta päivää se pyöri mielessä, kunnes vuoden viimeisen päivän kunniaksi, miehen "kannustamana" (epäilen ettei se todellakaan jaksanut enää kuunnella mun suurta murhetta ostokriisistä) marssin kirppikselle tekemään kaupat. Pannu oli rähjäisyytensä puolesta ylihinnoiteltu, mutta silti niin sievä! Onneksi on olemassa ihmesieni ja pienen puunauksen jälkeen vanhus oli täydellinen.

Tämän meidän pikkukylän kirppiksiltä on muutenkin lähiaikoina löytynyt yllättävää tavaraa. Monen kuukauden metsästys päättyi, kun liinavaatekaappi osui vahingossa silmään tavararöykkiön keskeltä. Neppikukkaroakaan ei joutunut kovin suuresti raottamaan - tuskin myyjä tiesi, että kaapista ois varmasti saanut hinnan tuplanakin.;)

Yhdestä ostoksesta sitten maksoinkin hinnan yli kaksinkertasena. Tai hinta oli varmaan ihan kohdallaan, mutta olin "rekisteröinyt" hintalappuun raapustetuista numeroista vaan toisen.:D Myyjä huomasi, että mun naama oli suurta kysymysmerkkiä summan kuultuani ja ystävällisesti kertoi, että "sehän on Finelin kulho." Mähän en ymmärrä niistä mitään, en yhtään mitään! Nyökkäsin ja ajelin polleena kotiin, onhan mun mandariineilla nyt ihan oma Finel.