Viime viikkoina moni asia on nytkähtänyt eteenpäin. Järjestelmälliset ihmiset olisivat taas varmaan tehneet yhden asian kerrallaan ja loppuun asti, mutta se ei vaan taida olla meidän juttu.
Kuistin maalaus ei mennyt ihan putkeen sävyjen suhteen. Meillä on etupihan puoleisessa seinässä ollut jo pitkän aikaa "makustelu länttejä", kun on ostettu koepurkkeja aina vaan lisää ja lisää. Lopulta tehtiin (kompromissi)päätös ja alettiin hommiin. Arvatkaa tuliko seinistä saman väriset, kun testimaalauksessa? Ei. Sävyn pitäisi olla sama, mutta en tiedä vaikuttaako pohja niin paljon, testit kun vedettiin vanhaan panelointiin ja kuisti on uutta. Vai onko jompi kumpi sävytys mennyt pieleen..? Ehkä nyt kuitenkin pystytään elämään lopputuloksen kanssa ja toivotaan, että ensi kesänä saadaan julkisivuremppaan saman väristä maalia, kun kuistissa nyt on.
Pinnotin kuistin osalta myös kivijalan ja ihan hyvin tuokin keltainen mätsää valitsemaamme sokkelin sävyyn. "Jalkapuut" puuttuu vielä, ne saadaan asennettua vasta sitten, kun saadaan muiltakin seiniltä panelit uusittua.
Maalaushommien välissä hypättiin hetkeksi pihan laittoon. Ollaan jo useampaan otteeseen kylvetty nurmikon siemeniä leikkimökin ympäristöön, mutta eihän siinä mikään kasva, kun liikenne on niin kovaa. Sadepäivinä maa menee ihan mössöksi ja lelut pyörii sen mössön seassa. Koko talon edusta tuli niin paljon siistimmän näköseksi, kun laajennettiin murskealuetta ja unohdettiin nurtsihaaveet.
Alkuvuodesta alotettu sisäeteisen remppakin on jalkalistoja vaille valmis. Taisin helmikuussa kysellä ideoita huoneen seiniin ja silloin Keltaisen kahvipannun Pauliina ehdotti hentoa roosaa. Puolen vuoden jälkeen ehdotus alkoi kutkuttamaan ja ollaan tosi tyytyväisiä lopputulokseen. Muiden ehdotuksia kannattaa makustella, itselle ei tullut mieleenkään sutia seiniä vaaleanpunaisella.
Ainut asia joka päätettiin jo hyvissä ajoin, oli lattian maalaaminen harmaaksi. Nyt se on sitten yhteisellä päätöksellä valkonen.:D Huone on toki paljon valoisampi, mutta koirat kun rynnii pihalta, niin ei ehkä ihan käytännöllisin ratkaisu..
Katsotaan miten pitkään remppainto kestää tällä kertaa. Kymmenen viikkoa ja sitten on yksi nykerönenä enemmän, joka lyö remontit hetkeksi jäihin. Toisaalta odotan sitäkin jo kovasti, toisaalta panikoin ajan nopeasta kulusta.
Loppuun vielä yksi eläinkuva, johon liittyy tällä kertaa surkea tarina. Martti, meidän pieni kotipossu viettää viimeisiä viikkoja/kuukausia. Monta taistelua on voitettu, mutta nyt on vastassa agressiivinen, jo etäpesäkkeitä tehnyt syöpä. Jollain tavalla koitetaan kuitenkin nauttia yhteisestä ajasta, yhtään kun ei tiedä paljonko sitä on jäljellä.
Rakastetaan, kuin viimeistä päivää ♥
