keskiviikko 16. elokuuta 2017

Epäjärjestelmällistä etenemistä




Viime viikkoina moni asia on nytkähtänyt eteenpäin. Järjestelmälliset ihmiset olisivat taas varmaan tehneet yhden asian kerrallaan ja loppuun asti, mutta se ei vaan taida olla meidän juttu.

Kuistin maalaus ei mennyt ihan putkeen sävyjen suhteen. Meillä on etupihan puoleisessa seinässä ollut jo pitkän aikaa "makustelu länttejä", kun on ostettu koepurkkeja aina vaan lisää ja lisää. Lopulta tehtiin (kompromissi)päätös ja alettiin hommiin. Arvatkaa tuliko seinistä saman väriset, kun testimaalauksessa? Ei. Sävyn pitäisi olla sama, mutta en tiedä vaikuttaako pohja niin paljon, testit kun vedettiin vanhaan panelointiin ja kuisti on uutta. Vai onko jompi kumpi sävytys mennyt pieleen..? Ehkä nyt kuitenkin pystytään elämään lopputuloksen kanssa ja toivotaan, että ensi kesänä saadaan julkisivuremppaan saman väristä maalia, kun kuistissa nyt on.
Pinnotin kuistin osalta myös kivijalan ja ihan hyvin tuokin keltainen mätsää valitsemaamme sokkelin sävyyn. "Jalkapuut" puuttuu vielä, ne saadaan asennettua  vasta sitten, kun saadaan muiltakin seiniltä panelit uusittua.

Maalaushommien välissä hypättiin hetkeksi pihan laittoon. Ollaan jo useampaan otteeseen kylvetty nurmikon siemeniä leikkimökin ympäristöön, mutta eihän siinä mikään kasva, kun liikenne on niin kovaa. Sadepäivinä maa menee ihan mössöksi ja lelut pyörii sen mössön seassa. Koko talon edusta tuli niin paljon siistimmän  näköseksi, kun laajennettiin murskealuetta ja unohdettiin nurtsihaaveet.


Alkuvuodesta alotettu sisäeteisen remppakin on jalkalistoja vaille valmis. Taisin helmikuussa kysellä ideoita huoneen seiniin ja silloin Keltaisen kahvipannun Pauliina ehdotti hentoa roosaa. Puolen vuoden jälkeen ehdotus alkoi kutkuttamaan ja ollaan tosi tyytyväisiä lopputulokseen. Muiden ehdotuksia kannattaa makustella, itselle ei tullut mieleenkään sutia seiniä vaaleanpunaisella.
Ainut asia joka päätettiin jo hyvissä ajoin, oli lattian maalaaminen harmaaksi. Nyt se on sitten yhteisellä päätöksellä valkonen.:D Huone on toki paljon valoisampi, mutta koirat kun rynnii pihalta, niin ei ehkä ihan käytännöllisin ratkaisu..

Katsotaan miten pitkään remppainto kestää tällä kertaa. Kymmenen viikkoa ja sitten on yksi nykerönenä enemmän, joka lyö remontit hetkeksi jäihin. Toisaalta odotan sitäkin jo kovasti, toisaalta panikoin ajan nopeasta kulusta.


Loppuun vielä yksi eläinkuva, johon liittyy tällä kertaa surkea tarina. Martti, meidän pieni kotipossu viettää viimeisiä viikkoja/kuukausia. Monta taistelua on voitettu, mutta nyt on vastassa agressiivinen, jo etäpesäkkeitä tehnyt syöpä. Jollain tavalla koitetaan kuitenkin nauttia yhteisestä ajasta, yhtään kun ei tiedä paljonko sitä on jäljellä. 
Rakastetaan, kuin viimeistä päivää ♥

10 kommenttia:

  1. Martti ansaitsis kyllä maailman suurimman Taistelija-palkinnon, on se sellainen sissi ♥
    Nauttikaa - oli päiviä jäljellä yksi tai monta sataa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ansaitsis. Ja aika monta muutakin palkintoa ♡

      Poista
  2. Oi Marttia... Mutta samalla oi pientä suloisuutta, joka on siellä pian tuloillaan 😌 Kirjoitin jo yhden kommentin pitkine sepustuksineen meidän koiran poismenosta, syksystä kun meidänkin lapset syntyi ja siitä ihanasta vauvahuurusta. En kirjoita enää toista kertaa, mutta niin: ihania hetkiä ja otahan vain rauhassa niiden askarreiden kanssa! Kyllä ne vielä ehtii 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmönen tilanne ja tunteiden sekamelska on vaan kovin hankala. Niin paljon surua ja iloa samaan aikaan.

      Pääseeköhän kolmannen kohdalla samanlaiseen vauvahuuruun, kun arki on melko hektistä?:D Kai joku kupla kuitenkin kehittyy väkisinkin ja vähän malttamattomana odotan jo♡♡

      Poista
  3. Voi Martti, sydäntenvalloittaja. Suurien tuntemusten syksy luvassa. Voimia, ilon ja surun pisaroita, lämpöisiä ajatuksia ❤️

    -Pappadiippa

    VastaaPoista
  4. Olettepa tehneet paljon! Ja näyttää hyvältä. Murskeidea oli varmasti hyvä. Valkoinen lattia se vasta hieno onkin - ja epäkäytännöllinen :) Mutta mitäs väliä sillä on, pääasia että on nättiä.
    Voi Martti poloa! Suloisia hetkiä Martin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan sinne johonkin hukkui taas remppa-draivi!:D Olen kyllä tyytyväinen jo näihinkin tehtyihin, vähemmän ja enemmän käytännöllisiin uusiin pintoihin.;)
      Kiitos, vielä Martti tuossa porskuttaa♡

      Poista
  5. Itse jouduin viime vuoden lokakuun viimeisenä päivänä luopumaan meidän vanhuskoirasta. Tiesin jo koko kesän, että yhteinen aika lyhenee, joten se pyöri mielessä tuon tuostakin. Lopulta sen jo tunsi, että eletään enää viikoissa, päätös on tehtävä. On käsittämätöntä, että siitä tulee pian jo vuosi. Pian ei ole vuoteen ollut Tyyneä, meidän rakasta pikku "possua". Mutta aika on kullannut jo muistoja niin, että pystyy puhumanakin Tyynestä ilman, että olen joka kerta tippa silmässä. Suurinta rakkauttahan se kuitenkin on, päästää irti ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On nää ihan pirun raskaita päätöksiä. Lapset, jotka on tietysti eläimiimme kovin kiintyneitä, hankaloittaa asiaa entisestään. En meinaa kestää edes ajatuksen tasolla sitä tilannetta, kun lapsien käsketään antamaan Martille ne viimeiset silitykset. Hullut raskaushormoonit saa kaiken vielä moninkertaistumaan.
      Oikeassa kuitenkin olet, itsekkyys pitää heittää syrjään ja palvelus tehtävä tilanteen vaatiessa.♡

      Poista