sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kaapista kanan kohtaloon

Jos on hulluna kaappeihin, niin sitten vaan on. Ja sitte kohta tulen hulluksi, kun kaikki paikat on täynnä kaappeja. Viime viikolla (olikohan se viime viikolla?) tuli yksi lisää. ..mutku se oli soma ja makso vaa kuus ekee.. ..ja on niin iso auto, että senku viskaa kyytiin sen kummemmin miettimättä.. Tein nyt kuitenkin päätöksen, että jostain huonekalusta on luovuttava, ennen kun hamstraan yhtään lisää.



Ja sitten..




..onko ihminen hullu, jos kanoihin kiintyy niin kovin, että pitää itkua tihrustaa luopumisen hetkellä? Ansa, meidän syli-kana, pörrötukka, hönttiläinen lähti perjantaina paremmille jyvämaille. Sairastui, vaihtoehtoja ei ollut. Eniten riipaisi, kun poika kyseli "Missä Ansa on?" Ansa oli tietenkin myös lasten lemppari, kun oli niin kesy. Maatiaiset ovat enemmän sellaisia omissa oloissaan olevia ja touhuavia, ei niin erottuvia persoonia. Sellaset ehkä sopii mulle paremmin. Höntti kun on, minkäs teet.




perjantai 22. tammikuuta 2016

Mielialat lautaselta

Teitä joitakin on kiinnostanut enemmänkin nuo meidän ruokamuutokset. Ajattelin kirjottaa nyt asiasta ihan oman postauksen. 

Vatsa on oikkuillut jo vuosia ja hermot ihan riekaleina. Ei kiva, ei kiva ainakaan kahden pienen lapsen kanssa. Viime vuonna olin viikon detox-kuurilla, ihan vaan puhdistus mielessä, mutta sepä puhdisti hermojakin! En sitte kuitenkaan pysyny mitenkään siinä ruokavaliossa kuurin jälkeen ja tadaa, hirviö is back. Mulla pätee myös ; "Mitä enemmän sokeria, sitä suurempi hirviö." 

Ennen joulua mulle tehtiin MSAS-analyysi, joka kertoi kehon ja suoliston voinnista. Ruokarajoituksia tuli perunan, vehnän, kauran, bataatin, lantun ja punaisen paprikan verran. Niiden tärkkellys "kuorruttaa" suoliston, joka niitä ei osaa käsitellä. Ja siitä voi sitten seurata monenlaista. Aminohapot oli pahasti puutteelliset, eli elimistö ei osaa hyödyntää proteiineja. Rakennus aineet kun puuttuu, ei ole tarpeeksi polttoainetta edes nukkumiseen. Tai kyllähän sitä nukkuu, mutta ei "oikeesti kunnolla". Siitä siis johtui loputon väsymys. Aminohappojen epätasapaino vaikuttaa aivoihin ja lihaksiin ja verenkiertoon ja ja ja.. Myös B6-vitamiini oli miinuksella, se vaikuttaa kuulemma suoraa mm.hermoihin. Hoitaja sanoi, että jos hänellä olisi B6 niin alhainen, istuisi hän vankilassa jonkun taposta.:D Tämän piikkiin laitan siis olemattomat hermot. Yli 90% endorfiineista tulee suolistosta, siitä siis pitää oikeesti huolehtia!


Mitäkö meillä sitten syödään. No, muiden perheenjäsenten kohdalla peruna yms ei ole kiellettyä, mutta useimmiten syödään koko perhe samaa pöperöä. Eilen tein uuniperunoita ja punajuuria. Mun mielestä punajuuri toimii tosi hyvin tossa! Täytteet oman mielen mukaan ja vähän salaattia kaveriksi.
Muusia on tehty kukkakaalista ja wokkiin heitettiin riisinuudelia. Uunikasvikset on meidän perheessä kovassa suosiossa, niitä tehdään usein. Risottoja, kaalilaatikkoa, pastaakin - tattaripastaa. Ihan siis perus settiä, pienillä muutoksilla. Ei se ole hankalaa, ku  siitä ei tee hankalaa.:) 
Ollaan myös syöty nyt enemmän kasvisruokia. Ihme ja kumma, mutta asiasta ei oo kuulunut mitään nurinaa.;) Kalaa ainakin kerran viikossa ja oon koittanut pitää sellaisen säännön, että jos jauhelihasta pitää jotain tehdä, niin ei useammin, kun kerran viikossa.
Olikohan siinä suurin piirtein kaikki? Kaikki tärkeimmät?
Tai ehkä se tärkein asia on, että olo on PALJON parempi!:)

Olkoon tämä myös tsemppauksena blogi-ystävälle ♥, ihan viimeistä kuvaa myöden. Tukka ei oo harjattu, meikkiä ei oo ja ei, EN tykkää laittaa tänne kuvia itsestäni!:D



sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Täällä ollaan


Oho. Kuukaus men, nii et hujahti. Oli joulut, oli uudet vuodet. Kummatkin vietettiin rauhallisesti. Nyt onkin arki ollu melkosta haipakkaa. Talon lämmitystä, kuuman veden kantoa lampaille ja kanoille, kaiken maailman lämppäreitten kanssa pelaamista. Onneksi näin kireitä pakkasia ei oo kovin montaa päivää putkeen.



Mutta kelit sikseen.. Meillä oli kova tavote jatkaa yläkerran remppaa, kun avokillakin oli useampi vapaapäivä. No arvaatte varmaan miten kävi? Noup, ei avattu ainuttakaan maalipurkkia. Siivottiin kyllä ja asennettiin yksi lapsiportti lisää. Suunniteltiin myös työjärjestystä, voidaan sitte parin vuoden päästä miettiä pysyykö suunnitelma edelleen samana. ;)


Vuoden alussa alkoi vähän toisenlainen remppa, nimittäin ruokaremppa. Hermojen kireys ja huono olo, hus pois se. Nyt on sanottu heipat vehnälle, kauralle, perunalle, bataatille ja lantulle. Tilalle uusia arkiruokia ja B6-vitamiinia. 
Hurraa ja kaikki voi varmasti paremmin!:)

Hyviä tammikuisia tuulia joka iikalle!